Päivä 07 | Rapid City

 Crazy Horse Monument. Taustalla vuoresta vuodostuva veistos. Etualalla pienoismalli. Rivissä etualalla He Jotka Ratsastavat Intiaaneilla... ja Hän Joka Ajaa Neljällä Renkaalla!

---

Aamulenkki, aamu-uinti ja kymmeneksi Computer Villagen ovenkahvaan. Onni on tietokoneen laturi. Mac piuhan päähän ja porukan kanssa Mt. Rushmorelle. Sille kuuluisalle kalliolle, johon on kilkatettu presidentit Washington, Jefferson, Roosewelt ja Lincoln. Presidentit kilkatettiin Mt. Rushmoren rinteeseen alunperin ilman sen kummempaa nationalismia. Tarkoituksena oli saada turisteja paikalle. Ja niitä tuli... tulee edelleen tuhansia joka päivä ja tänään Mt. Rushmore on myös nationalistinen pyhiinvaelluskohde.
Crazy Horse  on Mt. Rushmoren kokoinen vuori ja paljon mielenkiintoisempi kohde, Puolalainen kuvanveistäjä Kadinsky sai päähänsä tehdä intiaanipäälliköö Crazy Horselle pyhitetyn vuoren, johon Crazy Horse kilkatetaan hevosensa selässä. Tekemistä vielä riittä vuosikausiksi, mutta homma etenee vähän joka päivä. Crazy Horsen perusidea on olla Jing tai Jang Mt. Rushmorelle joka on tehty intiaanien maille.
Niin Mt Rushmore kuin Crazy Horse ovat Black Hillsin aluleella, jossa sijaitsee myös Custer National Park. Custer kilpailee hulppeudessaan Pohjois-Amerikan parhaiden luonnonpuistojen kanssa. Itse Custer niminen pieni kaupunki on myös uniikki lännenkaupunki. Wild Wild West korostuu Etelä-Dakotassa joka paikassa. Tämä on sitä aitoa länkkärialuetta.
Päivän päätteeksi menemme länkkäreiden sydänmaille Dedwoodiin, jossa nautimme päivällisen, emme enempää emmekä vähempää kuin Istuvan Härän pojan pojan pojan kanssa. Moni saattaa muistaa, että Ernie kävi, ei Suomen Turussa vaan Suomen Tampereella 6 vuotta sitten. Tampereella oli silloin Istuva Härkä -näyttely, jonka järjestelyissä Hän Joka Ajaa Neljällä Renkaalla oli myös vahvasti mukana. Ernien mukava saksalainen vaimo Sonja on myös Deadwood päivällisellä mukana!

---

 Yllä olleita presidenttejä... alla tulevia presidenttejä?

---

 Moottoripyöräily aiheuttaa riippuvuutta!?

---

 Riku, Istuvan Härän pojan pojan poika ja Sonja tutkimassa Suomesta tulleita lahjuksia. Alla 'suomen paras valkoinen intiaani' ja Ernie.

Päivä 06 | Mobridge - Rapid City

 Ryhmäposeerausta siellä ja täällä. Yläkuvassa keskellä intiaanipäällikkö Istuba Härkä. Alakuvassa keskeisessä roolissa Badlandsin kalliomuodostelmat!

---

Aamu on kuin se kuuluisa morsian. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja jo aamusta on t-paita keli. Takit päällä kuitenkin Istuvan Härän haudalle, joka paraatipaikalla Missouri-joen varrella. Aamuaurinko paistaa suoraan Istuvan Härän kasvoihin. Illalla, käydessäni Sampan kanssa se paistoi niskaan. Mutta millä tahansa mittapuulla, Istuvan Härän hautapaikka on sellainen, jossa voi kuvitella intiaaninkin sielun lepäävän.
Istuvan Härän haudalta kohti Etelä-Dakotan sivistyksen kehtoa, Rapid Cityä... ja kohti macin laturia. Macin laturia ei vielä tänään löydy koska on sunnuntai. Mutta heti huomenna Computere Villagesta joka on Mac-spesialisti. Ennen Rapid Cityä kuitenkin  Well ja Badlands.
Well on pieni kylä tai kaupunki. Jotakin samaa kuin Tuuri Suomessa. Siinä missä Tuurin kyläkauppa on lähtenyt pienestä ja vaatimattomasta, Wellin kyläkauppa on samoin. Tänään Well saa Vesa Keskisen PeterPanin trikoiden väriseksi kateudesta. Koko Well on yksi suuri kyläkauppa... ja pakkohan siellä on pysähtyä.
Welliä selväti kiinostavampi kohde tänään on Badands National Park. Erikoinen eroosion syömä maa-alue jossa ei kirjaimellisesti kasva mikään. Badlandsin kalliot ja kivet ovat sen sijaan vähintäänkin hulppeat elleivät sitten hulvattomat. Ja lämpöä piisaa. Tänään mopojemme mittarit kohoavat sataan ja jotkut yli. Se sata faarenhaittia on 38 celciusta se ja vallan riittävästi.

---

 Kaksin aina kaunihimpi? Niin tai näin niin yläkuvassa Roadmaster ja Vintge. Vintagen päällä John ja Roadmsterin päällä Tuvalu ja Mike. Alla 2x Vintage ja 2x Maarto... ja jotenkin pidän päivä päivältä enemmän Vintagen valko.vihreä värityksestä.

---

 Kaikki 3 kuvaa Badlandsiä kaikki tyyni. Yläkuvassa matkanjohtaja harjoittelee lankulla kävelyä. Alla Bandlands edestä ja allaalla Bandalns takaa :)

T. Peter :]

Päivä 05 | Chamberlain - Mobridge

 Hän Joka Ajaa Punaisella Intiaanilla saamupassa Sioux-kulttuurikeskukseen. Se hän on Lasse.

 He Jotka Ajavat Mustalla Autolla lähdössä kaupungille Sioux-kulttuurikeskuksesta.

Kulttuurikeskuksen maisemaa.

---

Jos joku ei syystä tai kolmannesta vielä tiedä, niin Missouri-joki yhdistyy Mississippiin aivan St Louisin yläpuolella. Emme lähde tänään seuraan Missouri-jokea Missouriin. Sen sijaan seuraamme koko päivän Missourin vasenta ja oikeaa ylös joenvartta ylös Mobridgeen. Ja tie on koko päivän enemmän ja vähemmän meidän. Pohjois-Amerikka on iso, kuinka iso? Se hahmottuu kun sitä lähtee ajamaan poikittain. Ja varsinkin sektori Minnesota, South-Dakota, North-Dakota on tyhjää täynnä... aitoa maaseutua missä Chicagon cityhapatus on jotakin mitä ei ole... Losista, Miamista ja New Yorkista puhumattakaan.
Aamu alkaa kuitenkin Chamberlainin Sioux-kulttuurikeskuksesta, jossa saamma aimo annoksen intiaanitietoa intiaanitietäjältämme, Häneltä Joka Ajaa Neljällä Renkaalla.
Pierressä, joka ainut varsinainen kaupunki tänään matkallamme elää toivo macin laturista kunnes ei elä. Wallmartin elektroniikka osaston myyjä ei edes tiedä mikä on MacBook ja kolmene muun paikan jälkeen olen varma, että Pierressä kukaan ei käytä macciä. Radio Shakilla kuitenkin tietävät että sellaisia tietikoneita on olemassa... :]
Matka jatkuu Pohjois-Dakotan Mobridgeen. Siellä menemme suoraan kasinoon. Pelaan Sampan kanssa 2 dollaria. Talo voitti. Emme kuitenkaan tulleet Red Rock Casinoon varsinaisesti pelaamaan. Se on myös hotelli Vegasin tyyliin. Vegasilaisen kasinon poikanen, jossa saa polttaa sisällä Vegasin tyyliin. Kukaan ei tule Red Rock Casinoon kulinaarimatkalle, mutta ruoka on... :)
Ennen pävällistä käyn Sampan kanssa siellä mistä matkamme huomenna jatkuu. Intiaanipäällikön Istuvan Härän haudalla.

---

 Kake, Marjatta, Janne, Eija, HD-Pitkänen ja Hannu palaamassa tielle näköalapaikalta.

Muutama suora riitti tällekin päivälle... mutta pari mutkaakin... ;) ... muu liikenne ei ollut haitaksi koko päivänä.

Missouri-joki matkalla etelään ryhmän takana.

Janne ja Eija tauolla. Tosimotoristeinä he pitävät tauot pyörän päällä!

Päivä 04 | Luverne - Chamberlain

 Maissi on iloinen asia. Kysy vaikka Joukolta, Jounilta, HD-Pitkäseltä tai Hannulta! Mitchelin maissiukko voi myös vahvistaa asian!

---

Aamu aukeaa sinisellä taivaalla niin kuin sen kuuluu tehdä moottoripyörämatkoilla. Aamun aurinko jää selkiemme taaksee suunnatessamma Indianien keulat kohti pohjoista ja siellä Pipestonea. Pieni Pipestone ei ole mikään maailman napa 4100 asukkaallaan, mutta sieltä löytyy maan kuulu piipputehdas... Sioux-intiaanien rauhanpiipputehdas. Tosin tehdas vähän mahtipontinen sana paikalle jossa piippuja tehdään käsin samalla metodilla kuin sata, kaksi ja kolmesataa vuotta sitten. Yhden piipun kaivertamiseen menee keskimäärin 16 tuntia. Piiput tehdään pehmeästä punakivestä.
Pipestonesta nokat kohti läntä ja maissipeltoja halkomaan. Niitä riittää myös tänään vähintäänkin riittävästi eivätkä mutkat kiusaa Etelä-Dakotan maisemissa. Eräänlainen maissimaailman huimpentuma on Mitchelissä sijaitseva Corn Palace. Corn Palace on käytännössä koripalloareena, mutta erikoisen siitä tekee se, että se on kauttaaltaan päällystetty maissilla... maissintähkillä ja maissinvarsilla. Eikä niitä maisseja laiteta seinille miten sattuu. Corn Palace taiteillaan joka vuosi jonkun teeman mukaan uusiksi.
Mitchelistä kohti päivän päättäriä Chamberlainia, jossa jatkan eilan alkanutta uutta harrastusta. Se on laturin löytäminen Maciini. Chamberlainissa selviää nopeasti, että kukaan ei käytä Applen tietokoneita. Amerikkalaisuus ei tunnu olevan inn Minnesotassa ja Etelä-Dakotassa!? Maybe tomorrow! 

---

 Mitchelin maissipalatsi. Tänä vuonna western teemalla!

Janne, Eija ja Indian Roadmaster.

Kake, Marjatta ja Indian Vintage!

HD-Pitkänen, Missouri-joki ja HDP-hellehattu! Harrikkapiireissä inn?

Pipestonen piipukaivertaja neljännessä polvessa!

Päivä 03 | Lancaster - Luverne

Tuulimyllyjä ja maissipeltoja... vähän kuin Tanskassa jos ei olisi maissipeltoja. Mutta yes. Loppupäivämme perusmaisemaa!

---

Aamulla sataa. Kun pääsemme liikkeelle sataa rankasti. Kun pysähdymme aamiaselle tuntia myöhemmin Mississippi-joen varrelle sade loppuu. Aamiaisen aikana taivas muuttuu siniseksi ja pysyy sellaisena loppupäivän. Samppa lähti matkaan omalla pyörällä. Eagle Riders toimitti uuden pyörän Lancasterin hotellin pihalle, mistä 10 pistettä ja papukaijamerkki.
Scenic River Drive on tie 35 ja pahuksen hieno. Tie kulkee Mississippin rantaviivaa ylös La Crosseen ja ylemmäksi, mutta me kaarramme La Crossesta länteen kohti Luvernea.
Jotenkin olen päässyt elämään näinkin vanhaksi siinä uskossa että Illinois on maissin luvattu osavaltio, mutta olen ollut väärässä. Maissipeltojen kultaseutua näyttää olevan Minnesota ja ehkä vielä emnemmän South-Dakota vaikka en tiedäkään sitä vielä. Tänään ajoimme kuitenkin kirjaimellisesti päivän viimeiset 320 kilometriä maissipeltojen keskellä. Päivän päätepysäkki, Luverne on kohdalla hyvän aikaa ennen auringonlaskua! Luverne ei ole mikään maailman napa joka jää mieleen ikuisiksi ajoiksi, mutta mukava pieni maalaiskaupunki. Jotenkin alkaa tuntumaan että olemma aidolla maaseudulla ja kartan mukaan sitä tulee riittämään vielä jonkun päivän.

---

Jouko tai Jouni, jos erotat kuvasta viikset niin Jouni! 

Mika ja Tuvaluun... eikun Johanna! 

Magnus iloitsee koska on juuri bonganut Hippistöttiäisen, se on Mississippin rannailla elävä erikoislintu.

Hyvää palvelua Lancasterin hotelliltamme... penkinkuivatuspyyhkeet valmiina kun tulimme pyörille!

Päivä 02 | Chicago - Milwaukee - Lancaster

 Konepyöräilijät ja moottoriautoilija valmiina lähtöön hotellin pihalla!

---

Se on sitten aika varsinaisen asian... moottoripyörällä matustamisen. Olemme Eagle Ridersin ovenkahvassa 0845 ja jotakuinkin samalla kellonlyömällä sisällä. Kaukon navigaattorin telinettä asennetaan vielä mutta on hetikohta valmis. Jätän eilen täytetyt paperit ja ryhmän vuoraamon tiskille ja ajan Rikun, intiaanitietäjämme kanssa Hertzille. Kun Riku kirjattu viralliseksi Kian kuljattajaksi, niin matkaan lähtökuvien jälkeen.
Taivaalta katsottuna reittimme näyttää L-kirjaimelta väärinpäin. Ajamme ensin suoraan pohjoiseen Milwuakeen ja sieltä suoraan länteen Lancasteriin. Milwaukeessa ohjelmassa mikäs muu kuin HD-kansan pyhiinvaelluskohden Harley Davidson museo. Saamme kunnian olla vuoden ensimmäinen Indian-ryhmä vaikka syyskuuta jo mennään! Maili HD-museolta ja Sampan Vintage tekee tepposet. Kytkinvaijerin yläpää läntään jonnekin ja Samppa jää ilman kytkintä... ja Sampan Indian jää HD-museon pihalle. Työnnämme sen sinne kirjaimellisesti Jannen kanssa pyörätietä pitkin. Samppa istuu kuskin paikalla ohjaamassa ja huutaa lisää vauhtia. Hikoilemme Jannen kanssa parhaamme mukaan. 
Sampan matka jatkuu minun takapenkillä kohti Lancasteria. Madison nimisen kaupugin kohdalla Riku katoaa auton kanssa tai me muut Rikulta. Madisonin etelä-puolella kadotamme itsemme tietyöviidakkoon. Lancasterissa asuva Indian-mies Doug erehtyy itsekin samassa liittymässä ja johdattaa meidät monen Madison mutkan jälkeen kotikaupunkiinsa. Ja onhan se päivä aika pitkällä kun saavumme perille. Sampan pyörän kanssa meni kaikkine syysjuhlaliikkeineen kolmatta tuntia extraa ja Madisonissa tunti, mutta saamme kuin saammekin ruokaa ja juomaa pienessä Lancasterissa. Doug tarjoaa meille ensimmäisen kierroksen kotibaarissaan ja sen emäntä tekee meille hampurilaiset joiden välissä on kilon pihvi. Unenpäätä ei kenenkään tarvitse hakea. 

---

HD-museon pihalla vasemmalta; Magnus Löfvig, Peter Ruotsalo, Johanna & Mika Hilden, Janne & Eija Wallin, Hannu Rajamäki, Jouko Maarto, Samppa Honkonen, Jouni Maarto, Lars Winter, Marjatta Tuominen, Kauko Komulainen. 
Alla Samppa työntää ja Janne ohjaa pyörätietä kadun yli.

---

HD-Pitkänen (oikealla) sekä Eija ja Janne poseeraamassa HD-museon patsaalla. Alla ajobuutzit mallia Johanna Linden... ilmavirtaukset ovat ainakin kohdallaan! Ja toimivat myös kellukkeina jos sattuu putoamaan jokeen!

Päivä 01 | > Chicago

Illaksi kotiin... tai ainakin Chicagoon!

---

Finnairin suora lento Chicagoon on vähintäänkin rock ja 66 savumerkkiä vaikka routelle ei ollakkaan menossa. Helpottaa elämää. En tiedä lentääkö American Airlanes enää Helsinki - Chicago väliä. Ja vaikka lentäisi, en suostuisi astumaan American Airlanesin koneeseen. Asiakas on siellä aina enemmän tai vähemmän kuisankappale henkilökunnalle... ja minä olen kuitenkin aika lailla KKM (kaikki käy motoristi :). 

Tarkalleen ottaen lennän päivän etuajassa. Kake ja Marjatta, jotka ovat samalla matkalla ja samalla lennolla tekevät samoin. Chicagon kentällä etsimme tiskin jolta löytyy huoltoautomme. Tosin shutlella pitää vähän ajaa mutta Hertzin tiskiltä seksikäs Kia jotakin tilaihme löytyy. Tavarat Kiaan ja hotelille joka löytyy maaseudulta... tai ainakin pikkukaupungista, jonka nimi on Countryside. Kaikki amerikan isot kaupungit koostuvat muutamasta tusinasta pikkukaupungista. Niin myös Chicago.

Pääjoukko saapuu seuraavana päivänä joka varsinainen saapumispäivä. Menen kentälle vastaan ja 5 pakkautuu Kiaan kaikkine tavaroineen. Hotellilla budwaiserit ja vuokrausblankettien täyttöä, jotta aamulla homma sujuu nopeammin. Kävin Kaken ja Marjatan kanssa Eagle Ridersilla, mistä Inkkarimme tulevat ja saimme paperit paperitöille. Päivällinen Texas Roadhousessa, mikä itseasiassa hauska ruokapaikka ja retki voi aamulla alkaa. Tänään ei ole yökerhoon eikä mihinkään muuallekaan lähtijöitä. Puoli yhdeksältä kaikki ovat kadonneet huoneisiinsa. Aikaero tekee tehtävänsä. Ja tuntuu se vielä itselläkin vaikka nukuin viime yönä 10 tuntia :] ... se on vissiin sitä keski-ikää se!

---

 Texasissa ei tällä retkellä käydä, mutta Indian Riden ensimmäiset eväät 'texasista' kuitenkin.

Roadhousen pöydässä vasemmalta Mika ja Johanna Linden, Pasi Honkonen, Riku Hämäläinen ja Magnus Löfving.

Roadhousen pöydässä vasemmalta Ari Pitkänen, Jouni ja Jouko Maarto tai päinvastoin, Kauko Komulainen ja Marjatta Tuominen.

Roadhousen pöydässä vasemmalta Hannu Rajamäki, Lars Winter, Janne ja Eija Wallin.

---

Mikä se tämä sitten... lumikelkan, teefordin, telaketjutraktorin ja pikkubussin 4 seasons yhdistelmä kulkuneuvo tai jotakin sinne päin!