lauantai 19. syyskuuta 2015

Päivä 09 | Cody - Arco

 Buffalo Bill ja suomalaisia motoristejä Codyssä. Alla Billi'n museosta löytyvä karhunkynsi kaulakoru!

---

Jouni, Riku, Hannu ja HD-Pitkänen Irman aamiaispatojen ääressä.

---

Päivä alkaa kulttuurikäynnillä... lännen kulttuurilla. Codyn Buffalo Bill Center pääsee yllättämään. Ulkopuolella kyllä sanotaan, että se on maailman paras museo, mutta että se likimain onkin on yllätys. Ja sarjassa lännen museot se taitaa kyllä olla. Museossa olisi helposti mennyt päivä, mutta hoidamme se kuitenkin puolessatoista tunnissa! Ja sitten Irmaan. Buffalo Billin pitkään omistaman hotellin ravintolaan aamiaiselle. Sillä aamiaisella olisi jaksanut ajaa karjaa parikin päivää!
Lähdemme kuitenkin ajamaan Indianeja tavoitteena Arco-niminen pieni kaupunki, joka ei ole mistään tuttu. Siinä välissä kuitenkin Yellowstone niminen paikka joka on monestakin mediasta tuttu. Useimmat meistä ovat kuulleet siitä ensimmäisen kerran kansakoulun maantiedon opettajalta! Yellowstone on kuuluisa mm. geysireistään. Käymme bongaamassa suurimman niistä eli Old Faitfullin. Se ei tosin taida tehdä suurtakaan vaikutusta paljon nähneeseen motoristiporukkaamme. Päivystämme kuitenkin kunnon turistin lailla, että Old Faitfull purkautuu ennen kuin jatkamme matkaa!
Yellowstonen jälkeen nousemme jälleen vähän ja sää on tehdä tepposet ja tekeekin vähän. Lämpötila putoaa +2 asteeseen ja taivas alkaa pukkaamaan räntää tien täydeltä. Täytyy myöntää, että näpeille siinä vähän tuli viileä olo kun ei hanskoja tullut matkaan. Sellaiset kuitenkin löytyvät 'räntäsadestopilla'. Kymmenen mailia etelään ja alamäkeen ja taivas on jälleen sininen. Kalliovuorilla säätila on vähän kuin Aucklandissa... jos sää ei mielytä, niin odota 10 minuuttia tapaavat sanoa Uuden Seelannin pääkaupungissa.
Arco löytyy hetikohta aurinkon laskettua Idahon lakeuksien keskeltä. Arco kuten Idaho ei ole mikään maailman napa. Jos et muuta tiedä Idahosta niin nyt tiedät ainakin että se on USA'n suurin siemenperunoiden tuottaja. Että sillä lailla!  

---

 Biisoneita Yellowstonen luonnonpuistossa!

---

 Sataa ja paistaa Yellowstonen luonnonpuistossa.

---

 Ja vähän arktisempaakin keliä oli tänään tarjolla! :]





Päivä 08 | Rapid City - Cody

 Devil's Tower vähän kauempan Indian Roadmasterin kanssa ja vähän lähempää Lassen kanssa...
... ja siltä väliltä ryhmän kanssa!


---

Tänään keulat kohti amerikan HD-ihmisten pyhiinvaelluskohdetta Sturgisia, joka 30 mailia Rapid Citystä pohjoiseen. Strugis näyttää moottoripyörävarustekaupalta ja moottoripyöräkaupan yhdistelmältä... ja hyvin pitkälti onkin sitä. Paikalliset asukkaat haluaisivat päästä eroon vuotuisesta megapyhiinvaelluksesta, joka tuo 10000 asukkaan kaupunkiin 100-150000 motoristiä. Kukaan ei tuntunut pitävän siitä. Me pidämme sen sijaan Sturgisista löytyvästä Indian -kaupasta. Ensimmäinen laatujaan ainakin toistaiseksi. Intiaani t-paidat laukkuihin ja matka jatkuu päivän toiselle kulttuurikohteelle Devil's Towerille.
Jos joku ei tiedä, niin otava on saannut alkunsa Devil's Towerilta. Karhu ajoi takaa 7 sisarusta. Nämä pelastuivat maasta nousevan Devil's Towerin päälle. Kun karhu yritti raadella vuorta sisarukset siirtyivät tähtikuvioksi taivaalle. Ja tämä tarina on tosi ainakin intiaanimytologian mukaan!
Tänään nousemme mekin lähemmäksi tähtiä. Päivän korkein kohta on 9430 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Mikään mahdottoman kuuma ei tähtien lähellä ole. Elohopea putoaa +5 celsiukseen joka on 48 farenhaittia. Pieni sade siihen päälle, niin olo on kuin Suomen kesäkuussa moottoripyöräillessä! :] 
Päivän päätepysäkki on tänään Buffalo Billin kotikaupunki Cody. Cody on ja näyttää wild wild westiltä. Toyotacorollat ovat täällä jotakin mitä ei ole kuin satunaisilla turisteilla ja nekin vuokravankkureita. 

---

Tuvalu päivän korkeimmassa kohdassa reilu 3km lähempänä tähtiä kuin merenpinnan tasolla... ja korkeudessa tuli näkyviin myös kirkkaus! Ja vähän ruskaretkeä napsahti myös kohdalle tänään!




perjantai 18. syyskuuta 2015

Päivä 07 | Rapid City

 Crazy Horse Monument. Taustalla vuoresta vuodostuva veistos. Etualalla pienoismalli. Rivissä etualalla He Jotka Ratsastavat Intiaaneilla... ja Hän Joka Ajaa Neljällä Renkaalla!

---

Aamulenkki, aamu-uinti ja kymmeneksi Computer Villagen ovenkahvaan. Onni on tietokoneen laturi. Mac piuhan päähän ja porukan kanssa Mt. Rushmorelle. Sille kuuluisalle kalliolle, johon on kilkatettu presidentit Washington, Jefferson, Roosewelt ja Lincoln. Presidentit kilkatettiin Mt. Rushmoren rinteeseen alunperin ilman sen kummempaa nationalismia. Tarkoituksena oli saada turisteja paikalle. Ja niitä tuli... tulee edelleen tuhansia joka päivä ja tänään Mt. Rushmore on myös nationalistinen pyhiinvaelluskohde.
Crazy Horse  on Mt. Rushmoren kokoinen vuori ja paljon mielenkiintoisempi kohde, Puolalainen kuvanveistäjä Kadinsky sai päähänsä tehdä intiaanipäälliköö Crazy Horselle pyhitetyn vuoren, johon Crazy Horse kilkatetaan hevosensa selässä. Tekemistä vielä riittä vuosikausiksi, mutta homma etenee vähän joka päivä. Crazy Horsen perusidea on olla Jing tai Jang Mt. Rushmorelle joka on tehty intiaanien maille.
Niin Mt Rushmore kuin Crazy Horse ovat Black Hillsin aluleella, jossa sijaitsee myös Custer National Park. Custer kilpailee hulppeudessaan Pohjois-Amerikan parhaiden luonnonpuistojen kanssa. Itse Custer niminen pieni kaupunki on myös uniikki lännenkaupunki. Wild Wild West korostuu Etelä-Dakotassa joka paikassa. Tämä on sitä aitoa länkkärialuetta.
Päivän päätteeksi menemme länkkäreiden sydänmaille Dedwoodiin, jossa nautimme päivällisen, emme enempää emmekä vähempää kuin Istuvan Härän pojan pojan pojan kanssa. Moni saattaa muistaa, että Ernie kävi, ei Suomen Turussa vaan Suomen Tampereella 6 vuotta sitten. Tampereella oli silloin Istuva Härkä -näyttely, jonka järjestelyissä Hän Joka Ajaa Neljällä Renkaalla oli myös vahvasti mukana. Ernien mukava saksalainen vaimo Sonja on myös Deadwood päivällisellä mukana!

---

 Yllä olleita presidenttejä... alla tulevia presidenttejä?

---

 Moottoripyöräily aiheuttaa riippuvuutta!?

---

 Riku, Istuvan Härän pojan pojan poika ja Sonja tutkimassa Suomesta tulleita lahjuksia. Alla 'suomen paras valkoinen intiaani' ja Ernie.







keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Päivä 06 | Mobridge - Rapid City

 Ryhmäposeerausta siellä ja täällä. Yläkuvassa keskellä intiaanipäällikkö Istuba Härkä. Alakuvassa keskeisessä roolissa Badlandsin kalliomuodostelmat!

---

Aamu on kuin se kuuluisa morsian. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja jo aamusta on t-paita keli. Takit päällä kuitenkin Istuvan Härän haudalle, joka paraatipaikalla Missouri-joen varrella. Aamuaurinko paistaa suoraan Istuvan Härän kasvoihin. Illalla, käydessäni Sampan kanssa se paistoi niskaan. Mutta millä tahansa mittapuulla, Istuvan Härän hautapaikka on sellainen, jossa voi kuvitella intiaaninkin sielun lepäävän.
Istuvan Härän haudalta kohti Etelä-Dakotan sivistyksen kehtoa, Rapid Cityä... ja kohti macin laturia. Macin laturia ei vielä tänään löydy koska on sunnuntai. Mutta heti huomenna Computere Villagesta joka on Mac-spesialisti. Ennen Rapid Cityä kuitenkin  Well ja Badlands.
Well on pieni kylä tai kaupunki. Jotakin samaa kuin Tuuri Suomessa. Siinä missä Tuurin kyläkauppa on lähtenyt pienestä ja vaatimattomasta, Wellin kyläkauppa on samoin. Tänään Well saa Vesa Keskisen PeterPanin trikoiden väriseksi kateudesta. Koko Well on yksi suuri kyläkauppa... ja pakkohan siellä on pysähtyä.
Welliä selväti kiinostavampi kohde tänään on Badands National Park. Erikoinen eroosion syömä maa-alue jossa ei kirjaimellisesti kasva mikään. Badlandsin kalliot ja kivet ovat sen sijaan vähintäänkin hulppeat elleivät sitten hulvattomat. Ja lämpöä piisaa. Tänään mopojemme mittarit kohoavat sataan ja jotkut yli. Se sata faarenhaittia on 38 celciusta se ja vallan riittävästi.

---

 Kaksin aina kaunihimpi? Niin tai näin niin yläkuvassa Roadmaster ja Vintge. Vintagen päällä John ja Roadmsterin päällä Tuvalu ja Mike. Alla 2x Vintage ja 2x Maarto... ja jotenkin pidän päivä päivältä enemmän Vintagen valko.vihreä värityksestä.

---

 Kaikki 3 kuvaa Badlandsiä kaikki tyyni. Yläkuvassa matkanjohtaja harjoittelee lankulla kävelyä. Alla Bandlands edestä ja allaalla Bandalns takaa :)

T. Peter :]



Päivä 05 | Chamberlain - Mobridge

 Hän Joka Ajaa Punaisella Intiaanilla saamupassa Sioux-kulttuurikeskukseen. Se hän on Lasse.

 He Jotka Ajavat Mustalla Autolla lähdössä kaupungille Sioux-kulttuurikeskuksesta.

Kulttuurikeskuksen maisemaa.

---

Jos joku ei syystä tai kolmannesta vielä tiedä, niin Missouri-joki yhdistyy Mississippiin aivan St Louisin yläpuolella. Emme lähde tänään seuraan Missouri-jokea Missouriin. Sen sijaan seuraamme koko päivän Missourin vasenta ja oikeaa ylös joenvartta ylös Mobridgeen. Ja tie on koko päivän enemmän ja vähemmän meidän. Pohjois-Amerikka on iso, kuinka iso? Se hahmottuu kun sitä lähtee ajamaan poikittain. Ja varsinkin sektori Minnesota, South-Dakota, North-Dakota on tyhjää täynnä... aitoa maaseutua missä Chicagon cityhapatus on jotakin mitä ei ole... Losista, Miamista ja New Yorkista puhumattakaan.
Aamu alkaa kuitenkin Chamberlainin Sioux-kulttuurikeskuksesta, jossa saamma aimo annoksen intiaanitietoa intiaanitietäjältämme, Häneltä Joka Ajaa Neljällä Renkaalla.
Pierressä, joka ainut varsinainen kaupunki tänään matkallamme elää toivo macin laturista kunnes ei elä. Wallmartin elektroniikka osaston myyjä ei edes tiedä mikä on MacBook ja kolmene muun paikan jälkeen olen varma, että Pierressä kukaan ei käytä macciä. Radio Shakilla kuitenkin tietävät että sellaisia tietikoneita on olemassa... :]
Matka jatkuu Pohjois-Dakotan Mobridgeen. Siellä menemme suoraan kasinoon. Pelaan Sampan kanssa 2 dollaria. Talo voitti. Emme kuitenkaan tulleet Red Rock Casinoon varsinaisesti pelaamaan. Se on myös hotelli Vegasin tyyliin. Vegasilaisen kasinon poikanen, jossa saa polttaa sisällä Vegasin tyyliin. Kukaan ei tule Red Rock Casinoon kulinaarimatkalle, mutta ruoka on... :)
Ennen pävällistä käyn Sampan kanssa siellä mistä matkamme huomenna jatkuu. Intiaanipäällikön Istuvan Härän haudalla.

---

 Kake, Marjatta, Janne, Eija, HD-Pitkänen ja Hannu palaamassa tielle näköalapaikalta.

Muutama suora riitti tällekin päivälle... mutta pari mutkaakin... ;) ... muu liikenne ei ollut haitaksi koko päivänä.

Missouri-joki matkalla etelään ryhmän takana.

Janne ja Eija tauolla. Tosimotoristeinä he pitävät tauot pyörän päällä!




maanantai 14. syyskuuta 2015

Päivä 04 | Luverne - Chamberlain

 Maissi on iloinen asia. Kysy vaikka Joukolta, Jounilta, HD-Pitkäseltä tai Hannulta! Mitchelin maissiukko voi myös vahvistaa asian!

---

Aamu aukeaa sinisellä taivaalla niin kuin sen kuuluu tehdä moottoripyörämatkoilla. Aamun aurinko jää selkiemme taaksee suunnatessamma Indianien keulat kohti pohjoista ja siellä Pipestonea. Pieni Pipestone ei ole mikään maailman napa 4100 asukkaallaan, mutta sieltä löytyy maan kuulu piipputehdas... Sioux-intiaanien rauhanpiipputehdas. Tosin tehdas vähän mahtipontinen sana paikalle jossa piippuja tehdään käsin samalla metodilla kuin sata, kaksi ja kolmesataa vuotta sitten. Yhden piipun kaivertamiseen menee keskimäärin 16 tuntia. Piiput tehdään pehmeästä punakivestä.
Pipestonesta nokat kohti läntä ja maissipeltoja halkomaan. Niitä riittää myös tänään vähintäänkin riittävästi eivätkä mutkat kiusaa Etelä-Dakotan maisemissa. Eräänlainen maissimaailman huimpentuma on Mitchelissä sijaitseva Corn Palace. Corn Palace on käytännössä koripalloareena, mutta erikoisen siitä tekee se, että se on kauttaaltaan päällystetty maissilla... maissintähkillä ja maissinvarsilla. Eikä niitä maisseja laiteta seinille miten sattuu. Corn Palace taiteillaan joka vuosi jonkun teeman mukaan uusiksi.
Mitchelistä kohti päivän päättäriä Chamberlainia, jossa jatkan eilan alkanutta uutta harrastusta. Se on laturin löytäminen Maciini. Chamberlainissa selviää nopeasti, että kukaan ei käytä Applen tietokoneita. Amerikkalaisuus ei tunnu olevan inn Minnesotassa ja Etelä-Dakotassa!? Maybe tomorrow! 

---

 Mitchelin maissipalatsi. Tänä vuonna western teemalla!

Janne, Eija ja Indian Roadmaster.

Kake, Marjatta ja Indian Vintage!

HD-Pitkänen, Missouri-joki ja HDP-hellehattu! Harrikkapiireissä inn?

Pipestonen piipukaivertaja neljännessä polvessa!




Päivä 03 | Lancaster - Luverne

Tuulimyllyjä ja maissipeltoja... vähän kuin Tanskassa jos ei olisi maissipeltoja. Mutta yes. Loppupäivämme perusmaisemaa!

---

Aamulla sataa. Kun pääsemme liikkeelle sataa rankasti. Kun pysähdymme aamiaselle tuntia myöhemmin Mississippi-joen varrelle sade loppuu. Aamiaisen aikana taivas muuttuu siniseksi ja pysyy sellaisena loppupäivän. Samppa lähti matkaan omalla pyörällä. Eagle Riders toimitti uuden pyörän Lancasterin hotellin pihalle, mistä 10 pistettä ja papukaijamerkki.
Scenic River Drive on tie 35 ja pahuksen hieno. Tie kulkee Mississippin rantaviivaa ylös La Crosseen ja ylemmäksi, mutta me kaarramme La Crossesta länteen kohti Luvernea.
Jotenkin olen päässyt elämään näinkin vanhaksi siinä uskossa että Illinois on maissin luvattu osavaltio, mutta olen ollut väärässä. Maissipeltojen kultaseutua näyttää olevan Minnesota ja ehkä vielä emnemmän South-Dakota vaikka en tiedäkään sitä vielä. Tänään ajoimme kuitenkin kirjaimellisesti päivän viimeiset 320 kilometriä maissipeltojen keskellä. Päivän päätepysäkki, Luverne on kohdalla hyvän aikaa ennen auringonlaskua! Luverne ei ole mikään maailman napa joka jää mieleen ikuisiksi ajoiksi, mutta mukava pieni maalaiskaupunki. Jotenkin alkaa tuntumaan että olemma aidolla maaseudulla ja kartan mukaan sitä tulee riittämään vielä jonkun päivän.

---

Jouko tai Jouni, jos erotat kuvasta viikset niin Jouni! 

Mika ja Tuvaluun... eikun Johanna! 

Magnus iloitsee koska on juuri bonganut Hippistöttiäisen, se on Mississippin rannailla elävä erikoislintu.

Hyvää palvelua Lancasterin hotelliltamme... penkinkuivatuspyyhkeet valmiina kun tulimme pyörille!